Kalevi löi luun kurkkuun!

 

Viimeinkin saatiin Talvisarjajuoksut juostua. Oli niin kipeänä liikkuvat ei-intiimit osat navasta alaspäin, että en muista kyllä pyöräilyssä usein yhdellä lenkillä noin paikkojen jumiutuvan. Positiivinen asia oli, että takamus ei tässä lajissa tule kipeäksi, vaikka loikkaisi ilman säämiskähousuja. Saattaishan siellä joku takana tuleva kattoa, että on kaverilla virtsankarkailu alkanut varhain, kun työikäisellä on vaipat jalassa. Joka tapauksessa minulla tulee ikävä mäkihyppääjien tiloissa toiminutta kisakansliaa kampanisuineen ja sotaveteraaneineen. Kaverit vaan vetää liivin pään ympäri ja lähtee juoksemaan. Monikohan meistäkin ympäristömyrkkyjen ja yltäkylläisyyden keskellä elävistä on yli 85-vuotiaissa rinta rottingilla juoksemassa…

 

Meillä nuoremmilla senioreilla oli kova taistelu läpi talven OPP:n sisäisestä mestaruudesta taisteltaessa. Kun unohdetaan tilastot ja katsotaan mies miestä vastaan, oli syyskauden Heikoin lenkki loppujen lopuksi nopein. Hopealle juoksi kokenut talvisarjajuoksija Peteri ja minä raukka jäin viimeiseksi. Kun Mikkonen vielä ostaa täräytti sydäntalvella 20-vaihteisen Bianchin, on itseluottamuksen kokoamisessa työtä ja tuskaa. Kierrosherkkä italialainen ja kiriherkkä rovaniemeläinen tulee olemaan Ferrarin logoa muistellen ensi kaudella mielenkiintoinen musta hevonen.

 

Varasin tänään 8 paikkaa Nivalan Järvikylältä maatilamajoitukseen. Siinä on kisapaikan vieressä kodikas ja edullinen paikka yöpyä. Kerään auton täyteen porukkaa. Käydään näyttämässä käläviäläisille, että talaviunesta pikkuhiljaa pohjoisessakin heräillään. Jos taas koittaa olla yltiöoptimistinen, niin ehkä on hyväkin, että on vielä metri lunta kun toiset jo kisailee. On se kilpailukausi niin pitkä ja kuluttava!

 

Vauhtikestävyyttä pitää alkaa pikkuhiljaa löytymään. Olen kösöstänyt narulla satulaputkesta pyörän perään erilaisia rekiä, pulkkia ja rattikelkkoja. Sitten vaan lapset kyytiin ja menoksi! Siinä ei tarvi monta kilometriä cruisailla, niin on sen verran hikiset paikat, että silmäkuopatkin on puolillaan hikeä. Kun perässä raapii toistasataa kiloa elävää painoa ja pulkat päälle, saa ajaa ”vieteri suorana”. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee! Siinähän sitä tulee lastenhoitoakin tehtyä samalla vääntämisellä. Savotantiellä eräs puolituttu isäntä huuteli kattolumia pudotellessaan, että ”Pole pole, ketjua kyllä riittää!” Huusin katkonaisesti takaisin: ”Ei ole sinullakaan häävit hommat jos nyt olet uras huipulla!”  Lähistöllä on loiva mäki, jonka pihalla isäntä nauroi, kun yritin pari viikkoa sitten loivaan ylämäkeen startata. Joka kerta kun yritin liikkeelle, keuli maasturi hallitsemattomasti. Kuusi kertaa olin kaatua, minkä jälkeen sitten taluttelin tasaisemmalle paikalle naurun levitessä takana oleviin kyytiläisiin. Tulisi jo se kesä, että saisi pyöräillä huomiota herättämättä!

 

Markku Väyrynen

15.4.2008