Joskus loppusyksystä kaverini Hannulan Esko ja Moskuvaaran Marko olivat surffailleet ja soittivat, että he ilmoittavat minut Ennätystehdas-nimiseen ohjelmaan. Siinähän on se samettiääninen pokerikasvo Eppu Salminen juontajana. Pojat antoivat yön yli armonaikaa, kun lupasin aamulla ilmoittaa lajin, jolla mahdollisesti menisin tehtaalle töihin. Aika kului ja vuosi vaihtui, kunnes tammikuun puolivälissä kapula oli pudota kädestä – tehtaalta soitettiin… Työvuorolistaan merkittiin pe 6.2. klo 13.00. Kerroin vain Irenelle ja ilmoittajille. Asia oli hankala pitää eri tilanteissa salassa, mutta jotenkuten se pysyi pikkupiirin tietona. Alkoi raastava rullaharjoittelu illasta iltaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut.

Perjantaina heräsin puoli viideltä. Yritin kääntää kylkeä ja rauhoittua uneen. Veri kohisi kaulassa sellaisella sykkeellä, että tällaisen adrenaliininallin jälkeen unet karisivat. Hain Lapin Kansan, keitin kahvit ja söin pikaisesti mysliä. Homma meinasi tyssätä alkuun, kun auto sanoi ”Kev vääm mäl lä.” Voimasanan saattelemana auto tärähti käyntiin ja matka pääsi käyntiin. Rovaniemellä kone oli aikataulussaan ja Vantaan terminaalissa vaihdoin pari sanaa Nurmelan Mikon kanssa. Mikko oli kovasti hiihtänyt ja rullilla ajanut. Mikon viime hetken vinkit helpottivat jännittynyttä oloa. Onhan Mikko ajanut Keski-Euroopassa puoliammattilaistallissa. Hän oli vaihtanut työpaikkaa norjalaiselle Helly-Hansenille. Taksimatkalla tehdasalueelle suuta alkoi kuivata. Taksimies toivotti onnea ja ei kun kimpsujen ja kampsujen kanssa ovesta sisään.

Studio oli täynnä kohteliasta ja tehokasta väkeä. Hierarkia oli armeijan luokkaa. Kaikki kysyttiin ylemmältä taholta ja tehdastyöläistä autettiin kuin kuningasta. Ihmiset hoisivat yhtä aikaa kahta kolmea asiaa ja miettivät neljättä tai viidettä. Paikka oli kuin muurahaispesä. Kotoisassa opettajanhuoneessani liikehdintä näyttää kuin hidastetulta filmiltä tähän verrattuna. Ensin nimi tositteeseen, jossa yhtiö vapautuu vastuista ja omistaa kuvamateriaalin. Sitten mentiin kokoamaan rullat ja pyörä. Siviilit päällä kokeilin 15s, että pyörä ja rullat toimivat. Minut saatettiin pukuhuoneeseen, jossa vetäisin Relaxantit reisiin ja laitoin OPP:n paidan päälle. Maskiin vietäessä paidasta soitettiin taas ylemmälle henkilölle ja paita kiskottiin liikojen mainosten takia pois. Onneksi otin Luoston kylpylän paidan mukaan. Kun on vain yksi mainos, eikä kyse ole valtakunnallisesta ketjusta, paita hyväksyttiin. Sitten mentiin maskiin ja tukkaan iskettiin vahaa ja naamaan puuteria. ”Aiotko hikoilla”, tiedusteli ”make up artist”. Mie naurahdin, että tämmönen on tarkoitus. Eppu kävi morjestamassa meikattavaa ja kysyi muutaman asian yrityksestä. Sitten mentiin studioon. Rullat katsottiin toiveestani paikalleen niin, että tehtaan lattian viivoitukset ovat samaan suuntaan rullien kanssa. Ajattelin, että sätkyttelen 15-20min. ajan lämpöjä päälle. Tuntui, että sydän pysähtyy, kun sanottiin, että aloitetaankin heti kuvaukset. Se siitä hikoilusta! Menkää seisomaan rullien viereen. Tärisin kauttaaltani ja sanoin, että antakaa mie ees 20 s kokeilen, että osat toimivat. Olin täysin tolaltani ja huojuin ja putosin kuin kivi rullilta. Toisella yrityksellä rullien leveys nippa nappa riitti. Eppu katsoi kauhuissaan, että miten tuo päästää kädet irti, kun ei pysy, vaikka rystyset valkoisena puristaa. Pyysin lasin vettä, etten pyörtyisi. Trek laitettiin parkkiin ja kamerat käyntiin. Tämän jälkeen Eppu kysyi jotain, jota en kunnolla muista ja sitten pistettiin läskit liikkeelle. Minulle annettiin kaksi yritystä, joten kotona totuttu tapa, 8-10 vetoa, ei tullut kyseeseen…

Ohjelma tulee keväällä ulos. Tarkemman ajan näkee MTV:n nettisivuilta Ennätystehtaan kohdalta, jossa kerrotaan seuraavan jakson aiheet. Kokemus oli todella jännittävä ja kokemisen arvoinen. Tällaisen tekee mielellään. Kertaalleen.

Markku Väyrynen

7.2.2009