Kohti kautta 2009
Lupasin viime kerralla
muistella ei OPP-laisia pyöräilytuttuja, mutta taidan
jättää tuonnemmaksi… Ehtiipä tässä vielä palata aiheeseen myöhemminkin. Voisi
olla, että kynä olisi liian terävä, ja joku ottaisi nokkiinsa. Ehkä tästä
syystä tulikin pidempi paussi kirjoitteluun mutta nyt on taas kynä kädessä…
Harjoitukset niin
Rovaniemellä (spinning) kuin Sodankylässäkin (spinning/uinti) ovat lähteneet täydellä tohinalla käyntiin.
Kevät tulee aina yllättävän nopeaa, eikä kenenkään ole syytä jäädä odottamaan
inspiraatiota. Emme ole taiteilijoita vaan urheilijoita. Urheilijoiden pohjat
mitataan ensi kesänä kellolla, joten ylös, ulos ja lenkille! Kummallekin
paikkakunnalle sopii vielä mukavasti harrastajia. Äidit ja iskät mukaan rasvaa
tuhoamaan…
Pohjois-Suomen pyöräily
ry sai uudet kasvot. Perustamisesta lähtien yhdistystä hyvässä yhteistyössä jäsenseuroihin hoitaneet
Heikki Kukkonen sekä Tapsa Koivumaa siirtyvät uusien haasteiden pariin (ainakin
Heikki, kun on juristi). Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Hiihtoliiton
tyyliin tiukan jäsenäänestyksen jälkeen, laajasti pyöräilytuntemusta eri
puolilta Suomea omaava Pekka Hartikka. Hänen
kaverikseen valittiin Timo Karvonen. Onnea Pekka ja Timppa!
Yhteistyö tulee epäilemättä jatkumaan myötätuulessa! Muina aiheina mm. ensi
kesän kisakalenteria alustavasti rustattiin ja päällekkäisyyksiä minimoitiin.
Huhtikuulle suunnitellaan Siikajoelle maatilamajoitukseen Lumileiriä. Siitä
tulee infoa kun asiat etenevät.
OPP täytti 50 vuotta
Ounasvaaran majalla järjestetyissä muisteloissa. Kakku oli erinomaista, puheet
lyhyitä ja diaesitykset mukaansatempaavia. Vielä kun palkinnotkin olivat hyviä,
eikä karkkien syöntiä kontrolloinut kukaan, oli tilaisuus onnistunut. Toki
mukaan olisi sopinut muistelijoita toinen mokoma lisää. Hienoa, että
muistetuista pääsi paikalle niin moni kuin pääsi!
Olen lapsenmielisyyksissäni
salaa harjoitellut rullilla ajoa ilman käsiä. Tai on minulla ne kädet vielä
kehossa kiinni, mutta sillä tavalla kuin Tomppa, että
käsillä ei pidetä kiinni. Mahtaa siinä Tomppa
olla ihmeissään, kun näkee, että vanha koira sittenkin oppii… Tomppa kyllä sanoi viime vuoden Lumileirillä, että ”Ei kai tuosa oo mittään.
Senku päästät vaa irti ja
muistat polokia…” Vanhemmuuttaan kyllä hirvittää, kun
nuo refleksit ovat menneet hitaammiksi. Ne kun eivät nopeita olleet
nuorenakaan. Siinä jos Nissisen Pertin kielellä ”meinoo
lähtiä kuaatummoon” niin
mitäs sitten? Pitää yrittää ottaa seuraavissa treeneissä todistekuva ennen kuaatumista. Liikutaan monipuolisesti!
Isänpäivänä
Markku Väyrynen
9.11. 2008