Ounasvaara ja Ounasjoki saivat läheltä katsoa, kun valtakunnan parhaat ratkoivat maastopyöräilyn SM-mitalit viikonloppuna Rovaniemellä. Vauhdin ja vaarallisten tilanteiden summana kaikki selvisivät omin jaloin kotimatkalle. Toki muutama jatkohoitoa vaativa osumakin tuli. Draamaa ja tiukkoja tilanteita piisasi niin kilpailijoiden, kuin talkoolaistenkin suorituksissa. Etenkin muutaman nuoren panostusta talkootyöhön ei voi kuin nöyränä ihailla. Pitkää päivää painettiin ja tätä kirjoittaessa Ilmatieteen laitos totesi Rovaniemellä olevan virallinen lämpöennätys. Olot työskentelyyn ja kisailuun olivat kovat. Mutta ei valiteta. Pimeä ja jääkylmä talvi on ennemmin tai myöhemmin edessä.

Epäonnen sotureita viikonloppuun mahtuu monia, mutta Kurvisen Arin downhill–lasku haki kuitenkin vertaistaan. Olin maalialueella finaalilaskussa ja Ari tulla rymisteli ihan törkeätä vauhtia ”Kurvisen kostoksi” nimetyllä radalla. Kaikki sujui aika-ajolaskua paremmin. Lopussa oli radan helpoin osuus nurmikolla. Pari loivaa käännöstä. Kaikki, mukaan lukien 10-vuotiaat junnut, selvisivät maaliin loppukohdan käännöksistä. Ari tuli kohtaan hurjaa vauhtia ja polki vielä riskillä lisää kaasua. Renkaan nappuloista kuului hrrrrrr, kun ne osuivat piinaavan kauan muovinauhaan. Pyörä ei kääntynytkään ja ratamestari löi kyljelleen 15 metriä ennen maalia. Tai ehkä siitä pysähdyspaikasta oli 10 metriä! Pyörä tarttui kiinni nauhaan ja Ari repi pyörän mukaan vielä keppejäkin maasta ehtiäkseen kennolle. Onneksi Ari on huipputyyppi, eikä jää asiaa sen kummemmin hautomaan!

Tulevana viikonloppuna eri puolilta Lappia matkaa sakkia Helsingin hornankattilaan. Seuramme junioripainotteisen historian yksi häpeäpaalu on se, että olemme jokaisena mahdollisena vuotena osallistuneet ratapyöräilyn SM-kilpailujen nuorisoviestiin. Yhtään kertaa emme ole saaneet minkäänlaista mitalia! Olemme tehneet asiasta ennennäkemättömän menestymättömyyden perinteen. Pari ekaa kertaa olisi jo tapa, mutta nyt kyseessä on perinne. Jos tämän vuoden 500 m:n kolme nopeinta ajajaamme ei saa vieläkään mitalia, on etelään lähetettävä uudet huoltajat. Homma ei voi näin enää jatkua. Tämä on nyt näytön paikka. Tulos tai ulos!

Viime keskiviikon rataharkat meni Sodiksessa salamoinnin ja sateen takia vihkoon, mutta jospa nyt päästäisiin kokeilemaan sopivia välityksiä. Ainakaan lämmittelyyn ei tarvitse kesäkuun malliin panostaa, vaan ajamaan pääsee ilman toppatakkiakin.

Päivän Lapin Kansassa uutisoitiin sodankyläläisestä 16-vuotiaasta pojasta, joka oli pyöräillyt kovaa vauhtia kypärä päässä Orajärven tietä ja törmännyt. On siinä ihmiset kyselleet, että oliko kaveri meidän seuran ajaja. No ei ollut. Hienoa, että oli kypärä päässä! Pikaista paranemista ja sitten tervetuloa OPP:hen!

22.7.2014

Markku Väyrynen