Talvi

 

Tätä kirjoitettaessa on keskimääräistä kylmempää. Yölläkin oli -16C. Päivälläkin lämpötila on pakkasen puolella. Kyllä tämä talvelle tuoksuu. Sodiksessa ei ole lumikaan haitannut pyöräilyä, ja maastopyörät ovatkin olleet hyvässä käytössä.

 

Eilen meitä oli 4 aikuista maastoajajaa. Lähdimme klo 17.30. Suuntasimme Varuskunnan alueelle. Paluureittiä suunniteltiin hämärissä. Ehdotin, että mennään Kitisen padolle ja sieltä Kuolpuvaaraan. Lähdimme seikkailemaan ja vauhti oli kova. Ajatin muun porukan tohkeissani viimeisen maamerkin, Sukuvaaran soratien, väärälle puolelle. Matka sujui jäämaassa totuttua helpommin ja erehdyin pimeässä luulemaan soratietä toiseksi. Päädyimme revontulten räiskyessä jängän reunalle. Päätimme jatkaa pohjoiseen. Käveltyämme osuimme heikolle mönkijänjäljelle. Jälki päättyi ojitukseen. Kannoimme pyöriä liki läpipääsemättömässä raiskiossa loppumattomalta tuntuvan ajan.. Kaatuilin pimeässä. Viimein tuli iso jänkä. Jängän keskellä oli parisataa metriä pitkä lampi, jonka jää kutsui sileänä ajamaan! Pohdimme, että jos joku putoaa jäihin, olisi paleltuminen varmaa vähissä vaatekerroissa. Päädyimme pounikkoiseen jänkävaihtoehtoon. Yritimme väkisin ajaa. Vauhtiin päästyäni kiihdytin röykikköisessä maastossa ja huusin peloissani. Lensin hurjasti voltin. Onneksi maa painui allani. Hetken päästä kaveri puhkaisi takarenkaansa! Jalat olivat märkinä. Juomarepun vesi jäätyi putkeen. Toinen lamppuni pimeni lopullisesti. Rengas vaihdettiin. Ajettiin jos pystyi, muutoin työnnettiin tai kannettiin. Jälleen upposin nilkkoja myöten.

 

Yhdellä kuskilla oli iPhone, joka taskulämpimänä neuvoi, että 1,5km päässä on ura. Pohdimme suolla, että kyllä tämän rämpimisen jälkeen ajaminen maistuu, eivätkä pikkujutut pyörän toiminnassa merkkaa mitään. Pääsimme uupuneina uralle ja edessä oli vielä suo. Ryntäsin suolle ja upposin puolisääreen jääkylmään rapajänkään! Kenkien päällä olleet villasukat keräsivät 10cm:n korotuspalat kengänpohjiin. Jännäsimme viimeisen tunnin, paleltuvatko varpaani vaiko eivät. Autenttinen extreme-eksymisreissu kesti 3h 20min. Pikku-Eero leikkasi minulta jäätyneet villasukat isoilla Fiskarseilla ja tuohi sytytti saunan.

 

Kaverit arvelivat, että joku turisti maksaisi messinkiä tällaisesta adrenaliinipaukusta! Mikä oli tarinan opetus? 1. Jos eksyt, eksy porukassa. 2. Jos ajat väkisin suolla, ota 29”. 3. Jos haluat jännitystä elämääsi, lähde lamppujen valossa!

 

Kausi 2014 oli koko Pohjois-Suomen kannalta aivan upea! Rosa Törmänen voitti toistamiseen korttelin. Kusti Kittilä taisteli XCO:ssa hopeaa ja juuri pidetyt 2015 Cyclo-Crossit huipentuivat Suvi Lavosen ylivoimaiseen voittoon! Pohjoissuomalaisten varpaille ei kannata hyppiä!

 

Junioreissa pohjoissuomalaiset ottivat upeita voittoja ja tekivät hienoja venymisiä. OPP oli totuttuun tapaan tasaisen hankala vastus missä päin maata tahansa. Tästä on hyvä jatkaa!

 

Uusien junioreiden sitouttaminen toimintaan näyttää olevan haasteellista. Pohjoisen suuret seurat OTC, OPP ja Cyclos ovat tehneet hyvää juniorityötä ja porukkaa on osallistunut hienosti erilaisiin kouluihin. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään suuriin seurarekrytointeihin. Tuskin me kaikkea niin huonosti tehdään. Joukkuelajit ja kaiken maailman tabletit ja älypuhelimet ja niihin liittyvä virtuaalimaailma on vaikea ohitettava. Pohditaan näitäkin yhdessä tulevalla PSP:n leirillä Rovaniemellä.

 

Hyvää alkanutta talvea!

 

Markku Väyrynen

21.10.2014

Sodiksesta eniten pyöräilyharjoituskertoja kaudella 2014 keräsi Irene. Maantiepyörä on vaihtunut ilmojen kylmetessä maasturiin.
(Kuva: Markku Väyrynen)