Kesä on ohi. Vaikka Mamba kuluneessa korvamadossa toista väittääkin. Tuuletusikkuna auki ei enää uni tule silmään. Yölläkin on pimeää. Koulut ovat alkaneet ja paluu rutiinien aikataulutettuun maailmaan on tosiasia. Ei auta vastaan hangoitella. Mukaan ja matkaan vaan!

Ratapyöräily - tuo näyttävä olympialaji - on tätä vauhtia katoamassa Suomen ”pohjoiselta pallonpuoliskolta”. Häpeällisen hiljaista on ollut OPP:n, Cycloksen ja OTC:n osalta. Kun katsoo Kalevin tilastoja viidentoista vuoden takaa, on maaradoilla ollut pilvin pimein ajajia jopa oman seuran harjoituksissa. Nyt ei koko Pohjois-Suomesta löydy aikoja kuin kahden käden sormin laskettavaksi.  Lietolaiset varmaan sanoisivat ensihätiin neuvoksi, että ”Jottain tarttis tehrä.”  Ainakin Helsingin SM-kisoissa porukka kiskoi hullun lailla ja 75-vuotiseen ajanottoon syntyi jälleen ihan kaameita SE-aikoja. Olin kolme kertaa velon sisällä, kun SE ajettiin. Valitettavasti itse en aikoja hätyytellyt. Sokerina pohjalla hävisin Lotta Lepistön Jyrki-isälle 3km:n matkalla 0,1sekuntia. Kyllähän siitä sitten kuulikin… Pyöräilijäthän eivät latinofutaajien tavoin muutamasta kolhusta irvistele. Velollakin eräs kaveri tuskin lonkkakivuiltaan kävelemään kykeni. Pyörän päällä tunnin rullailtuaan kipu unohtui ja Kivisen Heikin tauluun kirjattiin uusi SE!

Maastopyöräilyn Rovaniemi-cup on toimiva konsepti notkeutensa ja vaivattomuutensa vuoksi. Siellä on tekemisen meininki ja osanottajia vauvasta vaariin riittää. Tästä syystä olen ollut viivalla kauden jokaisessa skabassa ja enköhän lauantainakin ehdi Sompion koululle Sodiksen kotiradalle rymistelemään. Tämä ”rintamalinja” voi hyvin.

Maantieajon suosio ei ole peilannut kilpailuissa samalla tavalla kuin metsissä ajelu. Syynä mitä ilmeisimmin ovat mm. vaatimus kilpailulisenssistä ja tietenkin kisojen vähyys. Norvan tempon lisäksi on yksi kisa koko Lapissa. Sekin ajetaan viidenkymmenen liikenteenohjaajan puuttuessa kaukana ihmispaljoudesta. Kisojen järjestäminen vaatii isot taloudelliset varat ja niitä on vaikea saada taloudellisesti  +-merkkiseksi.

Rollo MTB ja Rollo Run ovat isojen asioiden äärellä. Jos ja kun valtava harrastajamäärä saadaan liikkeelle, voi tapahtumasta hyvinkin kehkeytyä ISO tekijä. Ainakaan fasiliteeteistä homma ei jää kiinni. Mikäli joka sadas Tottorakalta näkyvä rovaniemeläinen saataisiin mukaan, olisi vaaralla melkoinen suhina! Nyt kaikki aktivoitumaan ja mainostamaan hienoa liikunnan juhlaa!

Kausi 2016 kallistuu loppusuoralle. Kilpailullisessa hengessä koko maan osalta näyttää Korson Kaiku –nimistä ilmiötä lukuun ottamatta pahalta. Aivan kuin jotkut ”pakotteet” riivaisivat lajia ja uusia kuskeja ei saada millään. Kälviän Tarmo, Porvoon Akilles, IK-32, Tampereen Pyörä-Pojat, Cyclos Kuusamo, Porin Tarmo,  ja jopa Ounaksen Pyörä-Pojat… Mihin ne on kadonneet? On ollut ikävä seurata isojen seurojen junnuahdinkoa ja vastailla kommentteihin, jossa ihmiset etelässä ovat minultakin tulleet kyselemään Hassisen Konetta mukaillen: ”Reippaat ja lahjakkaat laulajaveikot! Minne te ootte kadonneet? Reippaat ja lahjakkaat laulajaveikot! Missä ne laulaa luikauttelee?”

Meidän OPP-läisten, kuten muidenkin seurojen, haasteena on saada uusia aktiivisia perheitä mukaan touhuun. Pahin kilpailija ei ole muut harrastukset. Pahin kilpailija on laiskuuden ja harrastamattomuuden astronominen lisääntyminen.

Mäntsälässä  ISM/SM-kisoissa yritin keventää jäykkää ja jännittynyttä tilannetta. Muutama ensikertaa kisoissa ollut äiti tärisi kauhusta kankeana. Arvuuttelin isoon ääneen (minäkö?) kauhajokisten huoltojoukolta N/M12-sarjan lähdössä, että mikä  Siltsun biisi sopisi tähän hetkeen? Kyllä sieltä heti löytyi vastaus: ”Rakas onnea matkaan. Sinä ansaitset kultaa!” No en tiedä mitä siellä muut arvelivat kun nauruun tuomareita myöten hörähtivät. Enkä tiedä Sillanpään pyöräilyllisiä ansioita, mutta Seliina ekana maaliin tuli!

Samana päivänä TVC:n Pia Lehikoinen seurasi OPP:n touhua ISM/SM-kisojen aikana vuosien kokemuksella. Hän kertoi olleensa huollossa ja pistäneen merkille, että OPP esittää vahvaa ajoa.  Salmen Jamppa oli kuullut palkintojenjaossa jonkun närkästyneenä mumisseen, että ”olisi jo muidenkin vuoro kiikkua palkintopallille kun noiden Ounaksen Pyörä-Poikien…” Puheenjohtajan korvaan tämä kuulostaa upealta. Kyseisen luottamustehtävän hoitoon kuuluu kuitenkin luontoisetuna ”olla huolissaan”. Ja kyllähän minä monen muun ohella olen. Missä meillä ovat juniorit kahden,  kolmen vuoden päästä? Ei näitä huippuajajia putkahtele mistään! Tässä käy kuin sadun ensimmäisessä lauseessa...  Nyt pitää jälleen kerran kääriä hihat ja alkaa toimeen!

Jos kerran maastopyöräkoulujen kautta homma ei tunnu osuvan, panostetaanko tosissaan Rovaniemen syysleiriin?  Kaikki tutut ja tutun tutut hihasta kiinni ja kertomaan, että syysleirille tutustumaan hauskaan lajiin ja välittömiin ihmisiin!

Onnea kaikille menestyneille ja  kireitä ketjuja menestymättömille ja kiitos teille ja teidän taustajoukoillenne!

Pitkää maastopyöräilysyksyä kaikille!

15.8.2016 Markku Väyrynen