Ounaksen Pyörä-Pojat ry –

Esittelyssä vuoden 2006 pyöräilyseura

 

Ounaksen Pyörä-Pojat on vetreä, viidenkympin villitystä uhkaavasti lähestyvä pyöräilyn erikoisseura, jonka polvet eivät ole ainakaan vielä kangistuneet liian suurilla tuumilla ajamisesta. Seuran nimi tuo mieleen läheisen Ounasjoen ja Ounasvaaran. Loppuosan –pojat -pääte on oman aikansa lapsi, jota tuskin tällä vuosituhannella perustettuihin seuroihin tasa-arvosyistä lisätään. Perinteistä nimeä ja logoa ei ole kuitenkaan haluttu lähteä ”tuunaamaan” muotivirtausten perässä. Seuran nimikkojoki, Ounasjoki, tulee ”maaliin” juuri  Rovaniemen keskustassa, jossa Jätkänkynttilä-sillan vartioimana virta yhtyy Kemijokeen.

 

Pyöräilytoiminnassa on OPP:ssa mukana rovaniemeläisten lisäksi pyöräilykärpäsen puremia Sodankylästä, Torniosta, Savukoskelta ja Inarista. Ajajillamme onkin ”kotikenttäetu” Belgian kokoisella alueella.  Seura tekee tiivistä yhteistyötä muiden pohjoissuomalaisten seurojen, kuten Cycloksen, OuTa:n ja KiiRi:n, kanssa. Katto-organisaationa on Kukkosen Heikin ja Koivumaan Tapsan ansiokkaasti luotsaama Pohjois-Suomen Pyöräily ry. Aivan erityinen ystävyyssuhde on muodostunut Murmanskin lähellä, Severomorskissa, toimivaan Pilgrims–seuraan, joka järjestää Pohjoiskalotissa ultrapitkiä junioreiden pyöräilytapahtumia. (Mm. v. 2006 he ajoivat 34 päivässä 4 maata ja peräti 3400 km!) Viime kesänäkin he saapuivat upean aurinkoisen päivän ajaksi ”välipäivänään” kilpailemaan ratakisoihin Rovaniemen keskuskentälle. Huuto, kiljahdukset ja nauru oli lähes hysteeristä, kun tavallisilla maantiekilpureilla ajaneet naapurit latasivat suorilla kaasut auki ja selvittivät mutkat kuin ensimmäisen vuosikurssin käärmeenkesyttäjät. Slaavilainen temperamentti ja jäyhä pohjoinen melankolia sekoittuivat tavalla, jota suomalaisten keskenään järjestämissä kisoissa harvoin kokee. Tunnelma kiristyikin ainoastaan seuran sisällä, kun joku rovaniemeläinen suunpieksijä yritti masentaa sodankyläläisiä, kun heitä edellisvuonna kaatui kuin ruttoon keskiajalla. Autosta purkautuessa kuului: ” Jaa, pojat tuli viettämään kaatuneitten muistopäivää!”

 

Viime kesä jäi siis mieleen kuumana ja kuivana. Sää suosi myös seuran suurta voimainkoitosta, ”keskellä kylää” järjestettyä maantieajon SM-kilpailua. Lapistahan sanotaan, että siellä ei ole talvella kaamoksen keskellä kuin kaksi n-kirjaimella alkavaa harrastusta ja se toinen on nukkuminen… Kesällä lappilaiset valvovatkin keskiyön auringon turvin lähes yötä päivää. Lapin sykkivä pääkaupunki näytti parhaat puolensa, kun kaiken muun aktiviteetin seassa ajettiin kilpaa. Negatiivinen palaute rajoittui paikallisen sanomalehden ”tekstarit-palstalle” jossa muutama besserwisser kauhisteli, että kuinka sillä ja sillä kadulla ajettiin niin ja niin lujaa… Onneksi tärkein, eli itse paikalle saapuneet pyöräilijät ja heidän tukijoukkonsa, saivat haluamansa.

 

OPP:n keltavihreät trikoot kilpailivat jälleen myös etelän reissuilla (meno 975 km ja paluu yhtä pitkä). Tunteet ajajilla olivat pinnassa, kun pitkien kisareissujen päätteeksi odotukset ja suoritukset joko ylittyivät tai alittuivat. Porin reissulta jäi mieleen oma tempoajo, kun pettymyksestä valkoisena tien vieressä seisoessani Porin Jyrki Lepistö tuli lohduttamaan ja sanoi, että ei me huonosti ajettu, mutta minkäs teet kun kaverit vetää niin sairaan kovaa! Helsingin velokisoista jäi mieleen kamppailut oman pelkäämisen ja uskaltamisen kanssa.

 

OPP kamppailee paitsi toisten ajajien, myös yhä laajemmaksi käyvän harrastepaletin kanssa. Pyöräily ei ole ainoa ns. vanhoista lajeista, jotka ovat joutuneet huomaamaan, että jatkuvasti ylipainoon kallistuva nuoriso onkin kiinnostunut helpoista harrastuksista. Kun lyö tietsikkaan virran päälle, voi ajella rallia tai väistellä vihollisen ohjuksia ilman, että tulee hiki. Urheilujuomaksi kokista ja sipsejä, niin johan on tanakka tulevaisuus!

 

Lähtökohtana junioritoiminnassa on, että lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisuus kokeilla lajia ja annetaan kaikki jaettavissa oleva tieto ja taito heidän käyttöönsä. Avainsana on monipuolisuus. On turha ajattaa nuoria piippuun, vaan harrastetaan etenkin talvisin myös muita lajeja. Tällä hetkellä OPP:n junnut mm. koripalloilevat, sähläävät, hiihtävät, sauvakävelevät, suunnistavat, juoksevat ja ainakin yksi ”Jäämies” hyppää hirvittävän korkeasta mäestä Ounasvaaralla. Spinning-tunneillakin käydään. Naispuolinen ohjaaja tosin masentaa pyöräilyväen lopun pump-osuudella. Tällöin on ainakin osan veteraaneista nähty luikkivan krampeissa pukuhuoneeseen kesken kaiken. Pari junnua on myös poromiehinä, joten kiriherkkyys pysyy kunnossa porojen perässä juostessa. Toiminta tulevana kaudella on vilkasta. seuran järjestämistä kisoista isoimmat näkyvät kalenterissa ja pienemmät viikkokisat ilmoitetaan netissä seuran omilla sivuilla.  Kesällä Solvallassa järjestettävälle leirille OPP osallistuu ja suosittelen lämpimästi muidenkin seurojen vanhempia, että laittakaa ihmeessä lapsenne sinne! Niin teen minäkin. Nöyrä kiitos kaikille OPP:n valintaan Vuoden pyöräilyseuraksi vaikuttaneille.

                                                                

                                                                 Markku Väyrynen

                                                                 Ounaksen Pyörä-Pojat ry