Haen jatkokautta Ounaksen Pyörä-Poikien puheenjohtajaksi vuodelle 2026 seuraavin ajatuksin.

Kilpa- ja kuntopyöräilyllä on pohjoisessa alati kasvava potentiaali. Lompakko kiittää, kun auto jätetään pihaan tai jopa kokonaan hankkimatta ja otetaan vastaan hengästymisen aikaansaamat terveyshyödyt. Yhä useampi pohjoisen ihminen sekä kesäaikana vieraileva turisti huomaa, että myös kaunis Lapin luontomme, puhdas ilma maastopolkuineen ja sorateineen oikein rohkaisee viemään harrastamisen seuraavalle tasolle; kohti seikkailuja ja itseään haastamista.

Olen miettinyt omaa visiotani tulevaisuuden urheilukulttuurista.

Kilpapyöräilyn tämänhetkinen tilanne Lapissa on todellisen urheiluhengen ja taloudellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta aika kehno.

Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että pyöräilytapahtumat pohjoisessa ovat muuttuneet. Niitä on entistä vähemmän ja jäljelle jääneiden tapahtumien laatu ja profiili on noussut. Sitä kautta valitettavasti myös osallistumismaksut ovat karanneet eri tasolle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että urheilun ja tapahtuman luonne muuttuu; urheilijasta tulee kuluttaja ja fokus siirtyy siihen, kuinka paljon hän saa vastinetta rahalleen.

Eihän tässä kaikessa sinänsä ole mitään väärää, markkinatalouden termein kysyntä ja tarjonta ovat kohdanneet niille, jotka tulevat paikalle.

Mutta olisikohan aika taas kokoontua pieniin urheiluseuroihin ja alkaa miettimään keinoja, jolla keskiöön nousisi rahan sijasta urheilullisuus?

Nimittäin pienillä urheiluseuroilla olisi nyt olemassa todellinen markkinarako. Urheileva kansa ansaitsee myös järkevää, vastuullista ja kustannustehokasta urheilun järjestämistä.

Tulisi luoda enemmän pieniä, kuitenkin riittävästi markkinoituja tapahtumia, joiden järjestäminen onnistuisi mahdollisimman pienellä vapaaehtoisporukalla kustannustehokkaasti. Kun useampi pienen paikkakunnan urheiluseura käärii hihat pienten kilpailujen eteen, saataisiin Pohjois-Suomen alueelle terveellinen joukko pienempiä edullisia kilpailuja, joita voisi kierrellä kuitenkaan ilman liiallista matkustamista ja rahanmenoa. Vähemmän monimutkaisia kisareittejä, vähemmän muita kustannuksia lisääviä rakenteita, pienemmät osallistumismaksut, enemmän urheilua ja toistuvampaa kilvanajoa järkevästi suunniteltujen kilpailutapahtumien avulla. Kuitenkin enemmän ennakointia, markkinointia, hypetystä ja ylpeyttä vaatimattomistakin tapahtumista, jotta osallistujat innostuvat silti tulemaan paikalle naapurikunnistakin.

Tämäntyyppinen kehityssuunta olisi todellisen urheiluhengen ja alueellisen, terveellisen urheilukulttuurin selviytymisen kannalta aivan ratkaisevan tärkeä.

Saisimme seurojen kesken halutessamme pohjoisen alueella paljon aikaiseksi keskenämme. Lajista kiinnostunut henkilö pystyisi aidosti matalalla kynnyksellä kokeilemaan ja kilpailemaan mukavassa ympäristössä. Kilpailijat oppisivat tuntemaan toisensa kun kisoja voisi kiertää useammin kauden aikana. Kehittymisestä haaveilevan urheilijan näkökulmasta kilpailuja tulee olla riittävä määrä helposti tavoitettavissa.

Kilpailujen ammattimaistumisen ja kallistumisen myötä uhkakuvana on, että urheiluseurat ja kilpapyöräilyn ruohonjuuritaso haihtuvat ja tilalle tulee ammattimaisesti järjestetty urheilu, joka lopulta sopii vain hyvin toimeentuleville. Monella harrastajalla on taloudellisesti mahdollista käydä ajamassa vain yksi tarkkaan harkittu kilpailu kesän aikana. Opiskelijat, nuoret aikuiset, matalapalkkaiset, työttömät ja eläkeläiset loistavat jo nyt poissaolollaan kilpailuissa. Emme elä kuplassa, kansakunnan tilanne on nyt erityisen hankala. Tiedämme myös, että matalatuloisen henkilön elämänpituinen liikunnallinen ja sosiaalinen harrastus hyödyttäisi valtavasti yhteiskuntamme nousevia sote-kustannuksia.

OP-P on perinteisesti onnistunut pitämään osallistumisen kustannukset alhaalla. Nyt jos koskaan urheiluseurojen olisi pysyttävä aidosti yleishyödyllisenä ja tehtävä töitä yhteisen hyvän eteen pitämällä taloudelliset kynnykset matalana.

Terveisin,

Antti Kulmala