Kohti kautta 2009

Lupasin viime kerralla muistella ei OPP-laisia pyöräilytuttuja, mutta taidan jättää tuonnemmaksi… Ehtiipä tässä vielä palata aiheeseen myöhemminkin. Voisi olla, että kynä olisi liian terävä, ja joku ottaisi nokkiinsa. Ehkä tästä syystä tulikin pidempi paussi kirjoitteluun mutta nyt on taas kynä kädessä…

Harjoitukset niin Rovaniemellä (spinning) kuin Sodankylässäkin (spinning/uinti) ovat lähteneet täydellä tohinalla käyntiin. Kevät tulee aina yllättävän nopeaa, eikä kenenkään ole syytä jäädä odottamaan inspiraatiota. Emme ole taiteilijoita vaan urheilijoita. Urheilijoiden pohjat mitataan ensi kesänä kellolla, joten ylös, ulos ja lenkille! Kummallekin paikkakunnalle sopii vielä mukavasti harrastajia. Äidit ja iskät mukaan rasvaa tuhoamaan…

Pohjois-Suomen pyöräily ry sai uudet kasvot. Perustamisesta lähtien yhdistystä hyvässä yhteistyössä jäsenseuroihin hoitaneet Heikki Kukkonen sekä Tapsa Koivumaa siirtyvät uusien haasteiden pariin (ainakin Heikki, kun on juristi). Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Hiihtoliiton tyyliin tiukan jäsenäänestyksen jälkeen, laajasti pyöräilytuntemusta eri puolilta Suomea omaava Pekka Hartikka. Hänen kaverikseen valittiin Timo Karvonen. Onnea Pekka ja Timppa! Yhteistyö tulee epäilemättä jatkumaan myötätuulessa! Muina aiheina mm. ensi kesän kisakalenteria alustavasti rustattiin ja päällekkäisyyksiä minimoitiin. Huhtikuulle suunnitellaan Siikajoelle maatilamajoitukseen Lumileiriä. Siitä tulee infoa kun asiat etenevät.

OPP täytti 50 vuotta Ounasvaaran majalla järjestetyissä muisteloissa. Kakku oli erinomaista, puheet lyhyitä ja diaesitykset mukaansatempaavia. Vielä kun palkinnotkin olivat hyviä, eikä karkkien syöntiä kontrolloinut kukaan, oli tilaisuus onnistunut. Toki mukaan olisi sopinut muistelijoita toinen mokoma lisää. Hienoa, että muistetuista pääsi paikalle niin moni kuin pääsi!

Olen lapsenmielisyyksissäni salaa harjoitellut rullilla ajoa ilman käsiä. Tai on minulla ne kädet vielä kehossa kiinni, mutta sillä tavalla kuin Tomppa, että käsillä ei pidetä kiinni. Mahtaa siinä Tomppa olla ihmeissään, kun näkee, että vanha koira sittenkin oppii… Tomppa kyllä sanoi viime vuoden Lumileirillä, että ”Ei kai tuosa oo mittään. Senku päästät vaa irti ja muistat polokia…” Vanhemmuuttaan kyllä hirvittää, kun nuo refleksit ovat menneet hitaammiksi. Ne kun eivät nopeita olleet nuorenakaan. Siinä jos Nissisen Pertin kielellä ”meinoo lähtiä kuaatummoon” niin mitäs sitten? Pitää yrittää ottaa seuraavissa treeneissä todistekuva ennen kuaatumista. Liikutaan monipuolisesti!

Isänpäivänä

Markku Väyrynen

9.11. 2008