Neljä neljästä

 

Kyllä on Väyrysen perheessä seesteinen olo. Perheen vilkkain tapaus, Aaro, makaa kuin lahna nahkasohvalla eikä päästä ääntäkään tuntikausiin. Pari päivää sitten tilanne alkoi olla sähköinen, kun muut lapset makasivat - kuka mistäkin sängyn löysi – venyen ja vanuen sekä lihassärkyä potien. Kun Aaro tuolloin oli vielä normaalikuntoisena täydessä iskussa, oli hermojen loppuminen muilla lapsilla lähellä. Ei siinä töihin lähtiessä kotiäitiä kateeksi käynyt, kun Pikku-Eerollakin valui sormea paksu räkä molemmista sieraimista ja isommistakaan lapsista ei ollut auttajiksi. Tekee tosi hyvää nollata välillä tilannetta sairaana, että muistaa joka päivä kiittää suhteellisen tervettä olotilaansa.

 

Olemme perhepiirissä säästäneet lamantorjuntakeinona huonekaluja! Olemme kokeilleet istumista avojaloin seinää vasten jalkojen ollessa suorassa kulmassa. Ensimmäinen kerta menee aina rajusti hapoille. Muutaman minuutin breakin jälkeen on selvästi helpompaa. Aluksi arvelin, ettei samana päivänä jaksa toista kertaa, mutta onhan rata-ajoissakin monta erää samana päivänä… Homma meni minulta perheen sisäisenä kilpailuna aluksi mukavasti. Olinhan podium-paikassa selvästi kiinni. Kun homma meni erään perheenjäsenen osalta siihen, että hän alkoi suorittaa koulusta annettua lukudiplomia istunnon aikana, homma läsähti! Kun aika meni toiselle kymmenelle minuutille, en alle 3 minuutin miehenä voinut muuta kuin keksiä muuta hommaa. Mikähän voisi olla laji, jossa miekin olisin tosi hyvä? Pizzansyönnin nopeus on kyllä piirikunnallista kärkitasoa, mutta siinä vain maine kasvaisi ja kunnian rippeetkin haihtuisivat valkosipulin hajun jäädessä leijumaan muistona.

 

Voi vitsi. Ei kai minullekin ole se lihassärky tulossa? Varmaan luulotautia. Pitää pistäytyä jollekin sohvalle miettimään sitä lajia, jossa voisi pärjätä ja yrittää karkottaa päästä lihassärkymahdollisuudet. Mistä sellainen nyt minuun voisi tarttua? Ei mistään!

 

Hallitus kokoontuu lähiaikoina pitämään tilannekatsausta. Kalevi pistää päivämäärän nettiin. Saa sinne tulla ulkopuolisetkin ideoimaan! Ei muuta kuin oikein hyvää helmikuuta kaikille. Kerrankin Lapissa on lauhempaa kuin etelässä. Ylös, ulos ja lenkille!

 

Onnea vielä kotikylän ylväälle ja arvostetulle Lapin Veikot –seuralle! Huomenna on kunnantalo täynnä urheilumiehiä ja –naisia. En millään malta olla menemättä itsekin kuuntelemaan muisteluksia. ne parhaat kuulee siellä kahvihuoneen puolella… Lapin Kansassa ja Sompiossa on ollut mukavia juttuja ja ennen kaikkea kuvia tutuista hahmoista nuorina urheilijoina. Kenraali Markku Ahertokin oli ihan itsensä näköinen SE-kuvassa uintiviestijoukkueessa vuodelta 1968. Olin räpiköimässä eilen samassa Siilashallissa  ja mietin selkää uidessani, että on se ollut raakaa treenausta pojilla siihen aikaan. Kattopalkit ovat vilisseet pikkuisen nopeammin silmissä kuin allekirjoittaneella!

 

31.1.2009

Markku Väyrynen

 

 

Aloitussivulle