Luostolla koettiin turvalliset kilpailut selvien liikennejärjestelyiden ja riittävien talkooihmisten avulla. Osallistujiahan ei koskaan ole liikaa, mutta ihan kilvanajolta lähdöt selvästi näyttivät. Pohjois-Suomen Pyöräily ry:n profiilin nosto näkyi selvästi myös Napapiirin takamailla. Kiitos Pekan ja Timon sitkeän työn. Onhan siellä ollut Jarikin mukana talkoilemassa. Etenkin OPP:n paluu huipulle on käynnistynyt todella lahjakkaiden lasten ja ennen kaikkea asiaan omistautuneiden vanhempien takia. Tulospalvelukin oli todella mainio Herrojen Lehtoranta ja Manninen, ohjauksessa. Kerrankin Kalevi ”Mr Taskunauris” Mikkonenkin pääsi tinttaamaan sydämensä kyllyydestä tempoa. Mitalihan maisterille sopikin naurista paremmin kaulaan.

On todella kunnia saada toimia tällaisessa aktiivisessa ja aikaansaavassa joukossa. Tiukatkin paikat selvittiin asiallisesti, eikä kenenkään tarvinnut hermostua. Suuri kiitos kaikille talkoissa olleille!

Oma tempo oli mieluisa kokemus. Vaikka 5 km ennen maalia alkanut nousu vastatuulen avittamana olikin myrkkyä, ei muidenkaan vauhti ollut sitä luokkaa, että digikameralla olisi kuva samentunut. Oma harjoittelu saattaa vielä kesää kohti herätä hiirenkorvalle koivunlehtien tapaan…

No korttelihan sai Cycloksen taas liekkeihin ja M40-sarjaan talutettiin ukkoja tien täydeltä. On se vaan kumma, että sillä avauskierroksella ei pääse porukkaan millään mukaan! Vaikka pitäisi jaksaa muutama sata metriä ajaa kaasu pohjassa, niin nämä pillikintut taas pääsi karkuun. No Petrihän putosi ennen loppua ja mie aloitin suunnitelmallisen iskun. Kolme kiekkaa meni, että sain hänet kiinni. Viimeiselle kierrokselle siirryin kärkeen. Siinä vielä kysyin, että montako miestä on meidän edellä… Petri sanoi, että Ossi ja Timppa. Mie arvelin pääsuoralla, että kokeilen karkuun. Muuten on eväät syöty. Kun en saanut edes yritettyä, tiesin, että nyt on Cycloksen kolmoisvoitto lähellä! Ennen Scandicin kinkamaa pykälsin pikkurattaan keskiöstä ja katselin, kun pronssimitali kiipesi Kuusamoon kuin orava… No onhan noita kisoja!

Lasten sarjojen osalta ei voi kuin toivoa, että kaikki olisivat terveenä ja läsnä Kälviän ja Helsingin kisoissa. Nyt on sellaiset paukut putkessa, että kun tämä pääsee irti, siinä aitaa kaatuu ja tanner tömäjää…

Kisakansliasta 25.5.2009

Markku Väyrynen