Kausi alkaa!

 

 

Tuhansia töitä, valvottuja öitä, viikkoja tiellä, saan asfalttia niellä, silmissä painaa, ei uni anna lainaa. Mä oon pyörämies… Vihdoinkin tiet ovat vapaat ja maastot kuivuvat niin että rutisee! Kyllä taas kelpaa aloitella ajokautta sulan kelin renkailla…

No sen verran on jo kautta maisteltu huhtikuun puolellakin, että jouduttiin Orajärven ympäri kierrettäessä kauheaan lumituiskuun. Oli siinä hätää myydä asti, kun rakeet piiskasivat kasvoja ja tie muuttui 2 euron kokoisista hiutaleista valkoiseksi. Onneksi kuuden kilometrin päästä sade loppui ja mielialat nousivat!

 

Kävin huhtikuun lopulla Helsingissä kursseilla ja heti lentoasemalla näin tuttuja. Kävelin toisten seuralaisteni matkalaukkuja odottaessani asemalla ja näin pyöränkuljetuslaukun, jossa oli teksti ”Colnago”. Sieltähän löytyi tuttua elite-tason porukkaa Espanjan leiriltä palaamassa. Olivat olleet kahden viikon ajoleirillä ja hyvin oli kilometrejä tullut alle. Joukossa oli myös nuori nainen Kuusamon spinning-salilta. Lykkyä pyttyyn tulevalle kaudelle!

 

Kävin Messukeskuksen luentojen välissä Mäkelänkadulla ostamassa pientä ja tarpeellista ja kyselin mallistosta poistuvista italialaisista maantiepyöristä. Myyjä oli varmaan kiireissään jättänyt ruokailun väliin, kun lehahti heti kaupankäynnin alkumetreillä tulipunaiseksi! Kun hän siirtyi takavasemmalle ja huollon puolelta tuli uusi kaveri kysymään kohteliaasti, että mitä saisi olla, sanoin, että minulla on pyöräkauppa kesken tuon hyvähermoisen myyjän kanssa, oli asetelma lukossa. Maksoin pikkutavarat ja tilasin ratikkaa odottaessani Maunumäeltä kaksi pyörää ilman, että väri muuttui sen enempää ostajan kuin myyjänkään kaulassa. Kaverina ollut esimieheni totesi, että myyjä oli väärällä alalla…

 

Pääsiäisenä ajeltiin ISM-reitit läpi ja maantieajon loppunousua lukuun ottamatta näytti tosi hyvältä. Nousukin alkoi näyttämään erinomaiselta, kun sitä lyhennettiin jättämällä loppujyrkästä viimeinen pitkä suora pois. Mäkeen jää vielä pitkä osa loppukiriasemien hakemista varten! Maisemat maantielenkillä ovat kauniit. Tuli sellainen 1950-luvun Suomi Filmi-fiilis. Silloin tiet ovat olleet soralla, mutta jokaisen talon pihalla on kirmaillut kymmenpäinen sisarusparvi työn tai leikin touhuissa. Maitolaiturit ovat natisseet maitotonkkien painosta ja navettojen ympärillä on tuoksahdellut ammoniakki. Nykyisin ovat taloudet ”keskittyneet” ja perheet pienentyneet. Aaro teräsreisikin otti tuntumaa lukkokenkiin ja Feltin 24” maantiepyörään. Homma vaikutti samalta kuin F1-auton ratti – turhan paljon liikkuvia hallintalaitteita. Parempi laittaa sopiva vaihde valmiiksi ja keskittyä lähinnä ohjaamiseen ja jarruttamiseen…

 

Nissisen Pertti on taikonut kevään aikana virityspajassaan vähän käytetyistä osista minulle uutta tempopyörää. Eilen pyörä saatiin ajokuntoon ja ensimmäinen Sattasen lenkki tuli kierrettyä. Suuri kiitos Kukkosen Jounille Ouluun ensiluokkaisista osista! Oli mukava ajaa, kun mikään ei hinkannut tai raksuttanut. Hiljaa hyvä tulee…

 

Yritetään kerätä kilometrejä, vaikka eilen vielä leijui jälkitoimituksena muutama lumihiutale. Sehän olikin tosin vielä huhtikuu… Tavataan viimeistään Siikajoella!

 

1.5. 2011

Markku Väyrynen

 

Aloitussivulle