Koirat haukkuu ja karavaani kulkee!

 

Tuhat viisisataa kilometriä erottaa lähtöpaikat Pohjois-Norjan vuonon rannan ja Olympiavelodromin välillä. Eroa starteissa on onneksi muutama päivä, alle viikko kuitenkin. Heinäkuussa istutaan perinteisesti enemmän kuin kovimpana koulukuukautena, lomattoman helmikuun aikaan. Istutaan joko pyörän satulassa tai matkalla skaboihin.

 

Norjan reissu oli upea! Kaikki kilpailijat olivat tosi kovia. Yhtään puuhastelijaa ei ollut viivalla. Ajot olivat kovavauhtisia heti paukusta ja reitit hienoja. Jos joku sakki syksyllä tulee Sodankylään mäkitreeneihin Norjaan, liittyy täältä sakki Norjan Tana Bruhun. Siellä saa 86 km:n lenkillä nousta ja laskea kuin ongen koho särkiparvessa.

 

Porukka oli mukavaa, sitoutunutta, avuliasta ja kilpailut reiluja. Tunturin päälle täysin uupuneena saavuttuani oli ihana yllätys päästä syömään isoon telttaan lämmintä ja herkullista ruokaa! Horkka meni nopeasti ohi. Toivottavasti pääsemme pian Norjaan kisailemaan. Etenkin mieleeni jäi yhteistyö Hartikan Pekan kanssa viimeisenä ajopäivänä. Oli upeaa taistella mäkiä ylös alas rajulla vuorovedolla ja päästä kärkiporukan mukana Tenon varteen tasaiselle tielle. Toki tielle sännännyt koirakaksikko pilasi minun kisan. Kansainvälinen kärkiryhmä teki 44 km/h:n vauhdilla töitä saumattomasti siihen saakka kun rysähti. Ajatin Trekillä huitoen lampaan kokoista petoa pitkin pihaa ja huusin p-kirjaimella alkavaa sanaa. Minut laitettiin 22 km:n matkalle Hiluxin lavalle tuulettumaan ja merituuli lauhduttikin minut taas säyseäksi. Toivottavasti saamme pohjoissuomalaiset elitekuskit ensi vuonna sairastuvalta viivalle. Kiitos Norja!

 

Hyvinkäällä maastokisoissa tehtiin minimipanoksella maksimitulos! Kyllä näkyy maastopyöräkoulu tekevän tehtävänsä. Rehtori varmisti jatkovuoden upealla tuloksella, vaikka ei itse paikan päällä ollutkaan. Radallakin sakkia on päästänyt kovimpia höyryjä ja velon PSE:t menevät maisterille mieluisaan päivitykseen. Toivotaan, että koirat eivät juokse velolla…

 

19.7.2011

Markku Väyrynen