No comments!

Perjantaina pojat soittivat sählylle. Käytiin pelaamassa perinteinen puolitoistatuntinen. Tämän jälkeen kävin työpaikallani koululla hikikamppeet yhä yllä parsimassa valtavankokoista tuoretta koivupahkaa, jota olin päivän aikana vasaran ja meisselin avulla puhdistellut parkista. Parkki kun ei kuivuttuaan enää irtoa, vaan liimautuu kuivuvaan puuhun erottamattomasti kiinni. Vielä kotona pari pientä työasiaa tietokoneella ja viikonloppu voisi toden teolla alkaa…

Menin pistäytymään OPP:n sivuille ja huomasin riemukseni, että Kalevi oli saanut history-sivuston kaikkien luettavaksi. Uppouduin aikaan, jolloin sekä miehet, että pyörät olivat rautaa. Pysähdyin tunnelmoimaan jokaisen kuvan kohdalle ja kuvittelin, millaista touhu on tuolloin ollut… Nykymeno on molempien elementtien (pyörät ja miehet) osalta kevyttä kamaa. Hiki kuivui sivuja lukiessani selkään huomaamatta. Yhtäkkiä, kun olin pyöräilemässä vuodessa 1983, kuului oven takaa huuto: ”Make, nyt meijän pittää lähtiä! Vedet valahti!” Tietokone jäi vielä raksuttamaan itseään kiinni, kun olin jo suihkussa. Salamana puhtaat vermeet niskaan ja jotain evästä matkaan. Kahmin jääkaapista mitä kynsiini sain. Hörppäsin vielä auton jo käydessä virolaista Euroshopper-mansikkajogurttia tölkillisen ja sitten mentiin läpi tuulen ja tuiskun Lapin keskussairaalaan.

Vuorokausi myöhemmin eli lauantai-iltana ennen Kymmenen uutisia sieltä putkahti uusi ajajaehdokas. Yritin kyllä kysellä, että liitytkö heti OPP:hen. Valitettavasti kaveri kieltäytyi kommentoimasta. Enemmän tuo kyllä muistutti käsien puolesta nyrkkeilijää…

Kyllä tämä hetki nöyräksi vetää!

3.2.2008

Markku Väyrynen

OUNAKSEN PYÖRÄ-POJAT ONNITTELEE IRENE JA MARKKU VÄYRYSTÄ!