Levi24 kisaraportti OPP SOME:n näkökulmasta

Levi 10.-11.6.2016

OPP:n näköisiä joukkueita oli Levi24:lla tänä kesänä kolme (kaikki 4 ajajan sarjassa): OPP SOME (Simeon Manninen, Aabel Lehtoranta, Mikko Mäki-Iso ja Eemil Lehtoranta), #OPP (Severi Manninen, Emma Lehtonen, Seliina Manninen ja Tiina Manninen) ja Levintiöt (Elli Hedman, Eero Hedman, Emma Hedman ja Joel Salmela). Joukkueen kokoamiset menivät viime tinkaan ja kokoonpanot hakivat muotoaan. "O" joukkueen nimi SOME:ssa tuli kirjoittajan nimestä, kun luulin että joutuisin itse ajamaan. Aabel kävi kisa-aamuna röntgenissä ja lääkärissä. Lääkäri otti kipsin pois kädestä ja lääkäri antoi luvan harrastaa liikuntaa kivun sallimissa rajoissa, joten ei kun baanalle. Levintiöissä Ellin jalkapallojoukkue antoi vapautuksen turnauksesta ja pääsi siten ajamaan yötöntä yötä. #OPP:n ja Levintiöiden tavoite oli kuntoilu ja maaliin pääsy, kun taas SOME:n pojat lähtivät selkeästi kisaamaan sijoituksista.

Kisa starttasi perinteiseen tyyliin kello 18:00. Kaikkien OPP -joukkueiden taktiikka oli kohtuu saman kaltainen. Ajajat ajoivat yksi kierros kerrallaan vuorotellen, mutta yöllä tehtiin parin kierroksen lenkkejä, jotta jäi enemmän nukkuma-aikaa edes yhdelle tauolle.
 

OPP SOME:ssa Simeon aloitti vahvasti. Häntäjoukoista startanneena ohitti ensin (lähtösuoralla) muut, mutta jo vuosia kisan nopeimman ajan ajaneen Aslakin Liikkeen Juuson ja toisen Norjalaisduo -joukkueen edustajan kanssa ajettiin porukassa etulenkki yhtä matkaa. Takalenkillä Juuso kiri neljän sekunnin kaulan Simeoniin ja peli nopeimmasta kierroksesta näytti taas selvältä. Toisella osuudella Aslakin Liikkeen edustaja ajoi reitin alkupuolella olevan pyörätien kohdalla bussilevikkeellä asvaltin reunukseen ilman keventämisiä. Kumi puhkesi kovan vanteen kolahduksen saattelemana. Aslakin liike tuli Eemilin perässä vaihtoon 15 minuuttia hitaampana. Myös Norjalaisduo jäi jonkin verran ja siitä eteenpäin Somelle seuraa maastossa tekivät vain kierroksella ohitettavat.

Helppoa ei Somellakaan toki ollut. Aamuyöhön ajettiin nuoruuden innolla todella tasaisen tappavaa tahtia. Ajat olivat jatkuvasti 26 minuutin kieppeillä. 7. osuuden jälkeen muut oman sarjan joukkueet oli ohitettu kierroksella. Yöllä kolmen maissa siirryttiin kahden kierroksen vuoroihin. 

Aabel meni nukkumaan muiden kakkosten ajaksi odottamaan omaa vuoroaan. Vauhti tippui pidemmillä vuoroilla pari minuuttia kierroksella muilla, mutta vatsan kipristelyistä kärsinyt ja huonosti tankannut Aabel ajoi energiansa loppuun. Ensimmäinen yön tuplan kierros oli huippu 27 minuuttia, mutta toiseen meni 38 minuuttia. Aabel tuli hoippuen maaliin ja tuupertui levähtämään asfaltille Levin Zero-pointin eteen. Poika vietiin pikapikaa ruokatankkaukseen ja peiteltiin nukkumaan.

Muut saatiin heräämään omalle vuorolleen lyhyiden unien jälkeen, mutta Aabel toisten uniensa jälkeen ei suostunut heräämään lämpimän peiton alta, joten pojat siirtyivät kolmen vuoroihin. Vauhti tiputettiin käskystäni 30 minuuttiin/kierros moodiin "säästöliekki". Muut joukkueet olivat jo lähes kolme kierrosta, eli ajassa puolitoista tuntia takana. Ja muillakin kärkijoukkueilla oli jopa 40 minuutin aikoja. Oliko lienee teknisiä ongelmia vaiko ajajien katkeamisia. 30 Minuutin kierrosajoillakin eroa tuli keskimäärin muihin vain lisää. Sitten Simeonilla katkesi ketjut. Onneksi haaveri tapahtui lähes kierroksen alussa ja poika juoksi takaisin kämpille pyörän kanssa, otti varapyörän ja palasi reitille... ajaen ilmeisesti aika kovaa... kierrosaika oli 35 minuuttia sisältäen haaverin. Kaupallinen pyörähuolto läpi kisan Zeropointissa järjestäjien puolesta oli hyvä asia, kun ei kaikki varaosat aina ole mukana.

Aabel nukkui kaksi omaa vuoroaan välistä ja hieman vastentahtoisesti herätettynä ja vahvasti autettuna mies saatiin ajamaan uudelleen tavoitteena rauhallinen ajo vaikka 35 minuutin vauhdilla, kunhan kaverit saisivat hieman lisää lepoa. Kommentit olivat: "Kuolema tulossa", "Virkeä kuin etana". WhatsApp toimi viestikanavana ja muiden tiedustellessa Aabelin vointia, vastaus viestissä luki: "Aabelia ei juurikaan hymyilytä". Mikko vaikutti pojista hyvävoimaisimmalta. Ajoi tasaista tahtia ja hyvillä fiiliksillä.

Herätetty energiatankattu Aabel ajoi kuitenkin kohtuullisen ajan 28:06 ja olo alkoi koheta kuin lämpötila ja aurinko Levin aamussa. Seuraavat kierrokset Aabel ajoikin jo 26 minuutin tahdissa ja tykitti loppukierroksilla pari kierrosta jopa 25 minuutin pintaan. Eemil ei käynyt nukkumassa lainkaan yöllä ja uhkui tasaista olemusta. Aamun noustua Eemil ajoi lujemman kierroksen 27 minuutin pintaan ja nukahti sitten lyhyellä lepovuorollaan umpiuneen. Koska Eemil ei herännyt vuorolleen, voimaa uhkunut Aabel paikkasi veljeään. Eemil saatiin sitten seuraavalle osuudelle jaloilleen. Loppujen kierrosten suunnittelussa jäljellä oli tasaisella tahdilla muille yksi kierros, mutta Eemilille kaksi. Koska kukaan ei ollut herkkä ajamaan ylimääräistä kierrosta, Eemil halusi ajaa omansa pois putkeen saman tien ja samalla Aabelille sattui ajojärjestykseen kohdalle hänen kovasti haluamansa ankkuriosuus (voittajana maaliin).

Viimeisille kierroksille pojat latasivat kaikkensa. Houkuttelin poikia ajamaan suhteellisen lujat loppukierrokset, mutta ilman kaatumisia ja riskinottoja. Mikko latasi oman parhaansa, 25.20. Mikon viimeisen kierroksen jälkeen pesin pyörän hyvin. Pesun aikana vesisuihkun paineesta (?) tapahtui SOME:n ainoa rengasrikko! Hetki ei olisi voinut olla kisassa parempi.

Simeon oli jo ajanut päivällä yhden alle 25:sen ja sitä hämmästeltiin selostamoa myöten. Viimeiselle kierrokselle psyykkasin "Simeä" yrittämään vielä yhden kerran. Selostamo pyysi myös kaikkia yrittämään kovinta kierrosaikaa, joka on järjenköyhä pyyntö vuorokauden puurtamisen jälkeen viimeisillä kierroksilla. Etukierroksen väliajasta tiesin, että nyt mennään lujaa. Ja kierrosaika oli murhaava: 23:09. 

Selostamo ei ymmärtänyt lainkaan mitä tapahtui ja minun piti käydä komentamassa niitä tarkistamaan aika mitä olivat tilanneet. Monen minuutin tarkastelun jälkeen uutta kärkiaikaa kehuttiin ääneen ja koska vielä aivan viimeiset olivat omalle kierrokselle lähdössä, kehotettiin muitakin yrittämään uutta ennätystä. Taisi kaikista joukkueista nopeasti tarkastellen olla vain kaksi joukkuetta, joiden viimeinen kierros oli alle 30 minuuttia. Yhden joukkueen niukasti (29 min.), mutta voimaantunut Aabel ajoi 25:39. Oma toiseksi paras aika. 

Muilla OPP -joukkueilla yö oli myös värikäs ja vaativa. Väsymystä vastaan joutuivat kaikki taistelemaa. Matkaan mahtui eksyminen, kaatumisia, irronnut satula, irronnut jarrusatula, vaihteen säätötarpeita, löystynyt keula, väsähtämisiä, heräämisvaikeuksia, "ihan hullun hommaa", "en aja" ja "roppa sekasin". Mutta sinni ei antanut pitää joukkueiden taukoja... ...mikä olisi ihan sallittua ja jopa järkevää :) . Mutta kaikilla joukkueilla ja kaikilla ajajilla uusi päivä, aurinko ja maalin lähestyminen toi valtavasti lisää energiaa, voimaa ja ajohaluja. Ja kun kuuntelin loppufiiliksiä, kaikki joukkueet miettivät jo, että pitäisikö seuraavan vuoden majoitus varata saman tien. 

Tuloksena joukkueilla 24 tunnissa (ja kesken oleva kierros maaliin): OPP SOME, 53 kierrosta (530 km), Levintiöt 37 kierrosta ja #OPP 34 kierrosta.

Levintiöissä kuulin, että perusedellytykset kisaan olivat taas kunnossa. Huoltopalvelu Hedman Oy toimi tehokkaasti talossa ja puutarhassa (pyöränpesupaikalla). Joelin kommentti viittasi siihen, että omassa kotonakin voisi palvelu pelata sohvan reunalle asti. #OPP taisteli reitin läpi ilman dedikoitua kisa-ajan huoltohenkilöstöä itse itseään huoltaen. Sekin on kunnioitettava taistelu neljän hengen joukkueella. Kiitoksia (ajajien puolesta) kaikille ruokaa laittaneille, siivoajille, herättäjille, hierojille, tarjoilijoille, patistajille ja pyörän huoltajille vielä kertaalleen. Itse pesin pyörän 60 - 70 kertaa. Silti nukuin taukojen aikana kahdet yöunet: 5 ja 7 min. Olin myös SOME:n joukkueesta ainoa kaatunut ja ainoa paikattu. (Huoltoajossa aamun härmässä pesupaikalta majapaikalle matkalla, tavallisella kengällä lukkopolkimelta seisten ajaen lipsautin jalan huti ja rämähdin mahalleni asfalttiin.)

Joten hyvin meni. Keli oli mahtava, täysin sateeton ja toisena päivänä jopa lämmin. Osanottajia oli vähän liian vähän, eli hulluja ei ollut tarpeeksi. Veikkaan että myrskyisä sääennustus verotti määrää. Levi oli autio turisteista ja hinnat majoitukselle olivat kukkarolle kohdallaan. OPP:läisiä ajoi myös muissa joukkueissa ja Pyöräkoululaisia oli useita mukana. Ja kehuttiin, että pyöräkoulun opit olivat auttaneet edellisiin vuosiin verrattuna!

SOME:n joukkueenjohtaja

Olli Lehtoranta